mä oon niiiiiin liikuttunut..siis ihan kokoajan ja ihan kaikesta..vai mitä tuumitte siitä kun seison ikkunan edessä ja sataa lunta ja mä vaan pillitän..no ei se kaikki ole liikutusta vaan osa tulee ihan suorastaan vitutuksesta..tietää että joutuu kolaamaan lunta ja kun sitä vaan tulee lisää ja lisää ja lisää...ja kun tota lääniä meillä riittää. toinen suuri liikutuksen aihe on viime päivinä ollut joululaulut. ei tarvita kuin varpunen jouluaamuna tai sylvian joululaulu niin on pakko kaupassa piiloutua sovituskoppiin nenäliinojen kanssa tai ajaa auto sivuun kun näkökenttä hämärtyy 

(tai niin kuin pienenä itse sanoin että silmät hikoilee)

seuraavina parina viikkoina on luvassa kaiken näköistä kivaa ja vähemmän kivaa. aloitetaan verikokeilla ja torstaina olis luvassa työpaikan pikkujoulut. ajattelin siellä kertoa, että jään toukokuussa pois töistä ja sitä seuraavalla viikolla olis sitten ultra..saanpahan isovanhemmille ja muille kuvia ipanasta jouluksi. ja sitten onkin jo joulu. tänään ajattelin lähteä ukkokullan kanssa ostoshelvettiin ostamaan joululahjoja.eilen jo poikkesin siellä vain todetakseni ettei siellä ole parkkipaikkoja ja koko paikka on ihan täynnä tuuppivia ja hikoilevia ja äkäisiä ihmisiä.kyllä joulun odotus on niin kivaa.miksi ihmeessä ihminen ei voi ostaa joululahjoja jo syksyllä kun a) tavarat on halvempia ja b) ei ole tungosta ja c) ei tarttis sitten stressata aaton aattona että onkohan nyt kaikki lahjat?

olen huomannut, että tarvitsen paljon enemmän unta kuin ennen. jos en saa nukuttua tarpeeksi on helvetti valloillaan. en jaksa keskittyä mihinkään  ja nukahtelen sitten mihin sattuu ja tulee paha mieli jos unet  jää vähiin. ruuasta en niinkään ole kiinnostunut  ja painokaan ei ole noussut raskuden aikana..päinvastoin. mikään lämmin ruoka ei maistu ja jos joku sattuu maistumaan niin en jaksa kuin murto-osan siitä annoksesta mitä ennen söin. no jugurtilla ja piimällä pääsee jo aika pitkälle.

nyt vedän henkeä ja yritän jaksaa viettää päivän ostoshelvetissä