29.6.2012 klo 04.39  viikolla 39+0 syntyi pieni ihana prinsessamme..tässä nopeasti kirjoitettu kertomus siitä kuinka kaikki kävikään :)

Puutarha hommien täyttämän päivän jälkeen huomasin vessassa torstaina 28.6. 2012 noin klo 03, että
tulee veristä limaa jonka tunnistin googlausten mukaan limatulpaksi. suihkussa sitä sitten lurahti lisää
ja sohvalla makaillessa alkoi supistelemaan hiljalleen. Nukkumaan mennessä supisteli jo
tuntuvammin mutten katsonut aikoja. arvioin että väli oli noin 15-20min.
aamulla supistukset voimistui ja voimistui ja yhdeksältä lorisi ensimmäisen kerran lapsivettä. mies oli sopinut "remppamiehen" kanssa päivän autotallin maalausta  ja muita hommeleita ja kun kyseinen tyyppi tuli useamman sadan kilometrin päästä niin ei enää kehdannut peruakaan kun tyyppi oli jo puolimatkassa (ja ajanut jonkun kissan yli ) olin lupautunut tekemän perunasalaattia ja grillaamaan makkaraa remppasedälle ja sen päätin etten tuota pettymystä ja supistuksista huolimatta sen teinkin..itselleni ei oikein maistunut(ihme kyllä)

koko iltapäivän vettä tuli vähän kerrallaan liikkuessa ja supistukset alkoi sattumaan.olin päättänyt etten lähde sairaalaan liian aikaisin etten joudu enää kotiin. torstai meni siis kotona pyöriessä ja levätessä ja illalla viiden
maissa alkoi tuntumaan jo pahalta ja oksensinkin kerran (päivän ainoat syömiset: kaurakeksi ja mehu, joita olin säästänyt sairaalaa synnytystä varten).
vieläkään en lähtenyt tayssiin vaan sinnittelin kunnes 21.30 oli lähdettävä. ennen lähtöä kuitenkin lähetin viestin naapurille jonka kanssa oltiin sovittu, että tulevat hakemaan meidän vanhan autotallin oven..pihalla jo pompin ja kirosin kipujani ja Taina kehotti mennä nopeasti sairaalaan.no autotallin ovi lähti matkaan ja miekkonen kävi vielä suihkussa(???????) tämän ajan minä roikuin baarijakkaralla, kiroilin, konttasin, huusin,  kiroilin lisää, pakkasin lisää sairaalakassia, soitin äidille, ja kiroilin ja huusin.sitten päästiin lähtemään mutta noin 5km ajettuamme muistettiin että jotain jäi..olisiko ollut miehen piilarit..no takasin ja minä jo kärsin aika lujasti.loppujen lopuksi päästiin sairaalaan.mies ajoi tosi hienosti ilman mitään suuria kaahailuja.sairaalassa otettiin ensin käyrää
ja verikoe joka paljasti streptokokin positiiviseksi.kohdunsuu oli auki tässä vaiheessa 3,5-4cm joten suoraan saliin vaan ja tervemenoa.sisätutkimus  tuntui aika ilkeältä mutta onneksi en tiennyt kuinka sattuu supistukset kun epiduraalin vaikutus lakkaa.. ilman vauvaa ei tältä reissulta palata kotiin. salissa aluksi ihmeteltiin ja todettiin että kohta ei olla enää kahdestaan ja otettiin fotoja. kivut vähän yltyivät supistusten mukana ja mietittin apuja kipuun. sain ensin lämpöpusseja kipuun ja ne auttoikin
ihan kivasti hetken.sitten kokeilin ilokaasua joka ei ollut yhtään mun juttu..
paha olo tuli heti ekalla kokeilulla ja lykkäsin maskin taka-alalle.kivut yltyi ja huusin
kuin syötävä..taisin jopa haluta kuolla siinä vaiheessa.kävin kuumassa suihkussa joka helpotti hetkeksi mutta sitten
tuli huono olo ja palasin takaisin kitumaan.onneksi kauaa ei tarvinnut odottaa että anestesialääkäri tuli antamaan epiduraalin.
se oli taivaallinen!!sen jälkeen torkahdin (korvatulpat olis kannattanut pakata kun viereisen huoneen synnyttäjä meni suihkuun
ja piti niin hurjaa huutoa että ei nukkumisesta tullut sitten mitään..) synnyttäjät lisääntyivät yön tunteina ja mulle laitettiin
oksitosiinitippaa kun supistukset heikkeni.ja toisen annoksen penisilliiniä sain myös tässä vaiheessa.epiduraalin heiketessä olin jo 9cm auki ja kätilö
laittoi lisäannoksen.vajaan tunnin päästä vauvan sydänäänet tekivät laskuja
ja alettiin hiljalleen ponnistelemaan ja sitten yhtäkkiä piti jo ponnistaa kovaa. mutta en osannut koska puudutus oli niin kova.
sitten tuli saliin lisää porukkaa ja yhtäkkiä lääkäri seisoi edessä imukupin kanssa.vauva oli saatava ulos nopeasti vauvan sykkeen laskettua.puudutus oli vähän liiankin tehokas.en tuntenut supistuksia enkä vartaloa navasta alaspäin ollenkaan ja jouduin seuraamaan supistuksia monitorista joka oli mulle ihan ylivoimaista.en ehtinyt kuitenkaan huolestua koska porukka lisääntyi ympärillä ja käski ponnistaa. ponnistin miten sattuu ja suuntaa en osannut arvoida yhtään. loppujen lopuksi kätilö laittoi puudutuksen ja nipsaisi episiotomian. imukuppi vauvan päähän ja pari vetoa yhdistettynä mun ponnistuksiin ja 14 min "ponnistamisen" jälkeen pieni tyttö huusi sydäntäsärkevästi. perjantai aamuna 29.6.2012 klo 04.39 .3040g ja 50cm ja pipo 32,5cm täyttä rakkautta oli syntynyt!! verta menetin 300g ja synnytyksen
kokonaisaika 19h39min ja synnytyksen kesto 14h 50min pisteitä likalle ropisi hienot 9.